Kesäkuulumisia palstalta & feta-pinaattipiirakka

Nihkeästä alkukesästä huolimatta on jälleen koittanut se aika, kun viljelypalstan saldo alkaa kääntyä plussan puolelle sadon muodossa. Tähän asti kun ollaan kituutettu kylmien säiden armoilla ja arvuuteltu, josko tämä on se vuosi, kun massiivinen rikkaruohoinvaasio nielaisee koko palstan... Hyötykasvien kasvu sen sijaan on ollut mahdottoman hidasta, mutta nyt vihdoin alkaa näyttää ihan mukavalta.

,

Salaattien kasvu on jo hyvässä vauhdissa, isoimpia saatiin jo poimia juuri sopivasti viikonlopun juhlia varten.

Kesäkurpitsa näyttää vielä heiveröiseltä, mutta yhden kurpitsan oli onnistunut jo puskemaan. Perinteisesti kesäkurpitsa on ollut se takuuvarmasti satoisa sortti palstallamme, toivottavasti ei petä tänäkään kesänä :)

Pinaattia olen kerännyt pakkaseen kerta-annoksiksi jo useaan otteeseen, se ei suuremmin näytä viileästä säästä välittävän. Tänään poimitut pinaatit pääsevät kesäisen feta-pinaattipiirakan täytteeksi:

FETA-PINAATTIPIIRAKKA

1 pkt ruisperunataikinaa (pakaste)
n. 1 dl kiehautettua ja silpuksi leikattua tuoretta pinaattia (tai 1 pussi pakastepinaattia)
200 g fetaa
2 dl kaurakermaa
2 kananmunaa
mustapippuria
(2 dl juustoraastetta)

Sulata pohjataikina ja painele se piirakkavuoan pohjalle (23 x 33 cm). Levitä pohjalle pinaattisilppu sekä murennettu feta. Sekoita kulhossa kananmunat ja kaurakerma ja kaada seos piirakan päälle. Rouhi pinnalle mustapippuria. Piirakka maistuu sellaisenaankin, mutta jos haluat lisämakua, lisää pinnalle juustoraastetta. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Palstaretkellä eksynyt apinakaverikin löytyi kotimatkalla, oli kiivennyt ystävällisen ohikulkijan avustuksella tutulle kivelle meitä odottelemaan :)

Tuhdisti minttuiset suklaamuffinit

Nämä muffinit ovat variaatio maailman parhaaksi todetusta vakioreseptistäni: munattomat, maidottomat ja muunnettavissa gluteenittomiksi, silti maistuvampia kuin "perusmuffinit". Kun pohjana on omenasose tai muu neutraalin makuinen hedelmä, muffinien makuja voi vaihdella oikeastaan rajattomasti. Omenasose myös tekee muffineista uskomattoman meheviä, kananmunaa sisältävien muffinien kompastuskivenä kun joskus on kiusallinen "pomppivuus". Parhaan rakenteen kuorruttamattomiin muffineihin kuitenkin tekee mielestäni banaanisose: sillä olen joskus saavuttanut jopa jenkkimuffinien korkeuksia, joka on aika kova suoritus munattomilta leivonnaisilta... Aamulla tekemäni satsi on menossa tuliaisiksi, joten en tällä kertaa uskaltanut kokeilla liikaa - makuyhdistelmä banaani-minttu kun ei ihan heti kuulosta hittireseptin aineksilta :)

MINTTUSUKLAAMUFFINIT

3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1/2 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna
2 tl leivinjauhetta
3 dl omenasosetta
50 g margariinia sulatettuna
2 tl piparminttuaromia

Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet ja sekoita. Sekoita joukkoon myös sulatettu margariini, omenasose ja piparminttuaromi. Jaa muffinivuoat muffinipellin koloihin ja annostele taikina vuokiin. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Kesän ensimmäiset mansikat!

Saimme kunniatehtävän suorittaa ystäväperheen viljelylaatikon sadonkorjuu heidän lomamatkansa aikana. Ja aika muhkea sato olikin jo saatavilla! Aurinkokin pilkahti sopivasti sadepilvien lomasta ja hetken tuntui ihan oikeasti heinäkuulta...

Lattemamman paluu

En haluaisi mieltää itseäni "perinteiseksi" lattemammaksi, vaan profiloituisin mielelläni pikemminkin toiminnalliseksi mutsiksi. Faktahan kuitenkin on se, että tätä perhesirkusta ei kestä ilman roimaa tujausta kofeiinia elimistössä ;) Ja kun nyt kerran juon kahvia, juon sitä mielelläni kivassa ympäristössä. Sen vuoksi olen erittäin ilahtunut Helsingin leikkipuistoissa tapahtuneesta vanhempien yhteisen kahvinkeiton elpymisestä. Kahvia on tarjolla nimellishintaan, sen saa nauttia ulkoilmassa ja mukavaa seuraa löytyy aina. Puhumattakaan yhteisöllisyyden tunteesta, jota kahvinkeittopuuhat luovat puistoissa!

Kahvipöytä koreana leikkipuisto Tullinpuomissa

Olen myös heikkona kaurismäkeläisiin "kahvi ja munkki eurolla"-radio-suomi-ja-pajatso -tyyppisiin paikkoihin sekä leipomokahviloihin. Olenkin huolestuneena seurannut, kuinka kotikulmien pikkukahvilat yksi toisensa jälkeen sulkevat ovensa. Onneksi välillä tulee tehneeksi uusiakin kahvilalöytöjä. Eräs niistä on kahvila Helmi Pakilassa, johon ihastuin kertaheitolla ja johon nykyisin usein patikoimme koko perheen voimin viikonloppua juhlistamaan. Kahvimukit ovat isoja, asiakaspalvelu todella ystävällistä ja pullat... Kuva saa puhua puolestaan!

Mustikkaista maanantaita

Varaslähtö sadonkorjuuseen! Tähän vuodenaikaan en kertakaikkiaan pysty kävelemään torilla marjakojujen ohi. Hillitsen itseni niin kauan kuin hinnat ovat tähtitieteelliset, mutta hintojen laskiessa marjoja on pakko saada, vaikka ne eivät vielä olekaan oikeita mustikoita kotimetsästä... Parasta isoissa marjalaatikoissa on se, että marjoja riittää vaikka mihin. Eilen herkuttelimme mustikoilla hyvässä seurassa ystävien pihatelttaretkellä. Tänä aamuna näitä kaurapuuron päälle ja sitten päivän seikkailuihin!

Oi ihana Naantali

Kesäisen viikonlopun kunniaksi päätimme lähteä matkalle. Päiväretken kohteeksi valikoitui Naantali, pakollisen Muumimaailma-vierailun lisäksi takuuvarman kesätunnelman takia. Aurinkoinen Naantali ei pettänyt tälläkään kertaa...

Naantali on minulle melko uusi tuttavuus - ennen lasten Muumimaailma-ikäistymistä en ollut käynyt kaupungissa, mitä tavallaan harmittelen jälkeenpäin. Nykyisin kun tuntuu, että koko perhe odotamme vuosittaista Naantalin retkeä kesätunnelmaa tankataksemme. Jo päivän retki tuntui pieneltä lomalta!

Matkakohteemme valintaa ohjasivat lapset ja heidän toiveensa kohdistui - kuten usein aiemminkin - Muumien saareen. Itse vierastan yleensä kaikenlaisia touhulandioita, joten olen Muumimaailma-toiveesta aina yhtä kiitollinen :) Merellinen sijainti ja luonnonläheisyys olivat tekijöitä, jotka hämmästyttivät minua ensimmäisellä visiitilläni Muumimaailmaan ja jotka saavat minut viihtymään siellä joka kerta uudelleen. Ystävällinen asiakaspalvelu, yleinen toiminnan sujuvuus sekä aidontuntuinen kontakti lapsiin eivät ainakaan huononna arvosanaa!

Aikuiset kaipasivat matkalta hyvää ruokaa ja kaupungin idyllisiä näkymiä, ja molempiahan riitti. Perinteisesti lounastimme Merisalin kalaisassa buffetissa, tosin monta muutakin hyvää vaihtoehtoa pistimme korvan taakse kävelykierroksellamme. Koska periaatteesta olen myös huvipuistojen uppopaistettuja aterioita vastaan, kuittasimme iltaruoan piknikillä keskustan puistossa - mihinkään emme lähde ilman piknik-varusteita :D Ennen kotiinlähtöä minut houkuteltiin vielä iltakahville upean vanhan puutalon terassille...

Laihalle kukkarolle Naantali-päivää ei valitettavasti voi suositella, Muumimaailmoineen päivän retki tuli meiltä maksamaan vähintään saman kuin Tukholman-risteily kaikilla herkuilla. Meidän perheen budjettivastaavan ominaisuudessa olen sitä mieltä, että hinta on aika kova, vaikka pyrimme olemaan tuhlaamatta reissussakaan. Kaiken kaikkiaan lomasemme oli kuitenkin varsin virkistävä ja harvinaislaatuisesti koko porukan toiveet tuli täytettyä - vaikkakin nuorimmaisen mielestä retki olisi kenties saanut sisältää vähemmän Muumeja ja enemmän rantahiekkakakkuja...

Lähiöromantiikkaa

Illalla turisteerasimme sattuman oikusta Pihlajamäessä. Alue on meistä aivan toisella puolella kaupunkia ja muutenkin itselleni vieras. Kesän kotikaupunkimatkailu-missiotani toteuttaen kiertelin lasten kanssa Pihlajamäen - täytyy myöntää - varsin vehreillä ulkoilureiteillä ja olin hämmästyksekseni positiivisesti yllättynyt. Idea retkeilystä 70-luvun elementtitalolähiössä kun nyt ei ensi alkuun kuulostanut unelmien matkavinkiltä...

Osaksi positiivinen vaikutelmani aiheutui varmasti vuodenajasta, kesällä kun kaikki paikat ovat kuvauksellisia ja näyttävät muutenkin sympaattisilta. Oma osansa viehätyksestä selittyi myös hyvällä mielellä siitä, että kotikaupunkiani huonosti tuntevana olen uskaltautunut ihan kaupungin toiseen laitaan :) Mutta myös jostain määrittelemättömästä syystä tunsin outoa sympatiaa tuota 60-70-luvun elementtitalojen kokoelmaa kohtaan.

Vaikka oma mielenmaisemani onkin ehdottomasti maalaisromanttinen tai korkeintaan kompakti rintamamiestalomiljöö, 60-luvulla rakennetussa lähiössä on kiistämättä miellyttävät piirteensä, kuten suuret, vehreät ja rauhalliset ulkoilualueet sekä rakentamisen väljyys.

Lapset juoksentelivat innoissaan metsäisillä ulkoilupoluilla ja autotkin pääsivät ajelulle sammalikkoon... Itsellä kävi mielessä juurikin niitä elementtitaloja tiiraillessa kuinkahan paljon lisäneliöitä meidän perheelle irtoaisi Pihlajamäestä ;) Kivointa oli kuitenkin palata omaan tuttuun 50-luvun "peruuttamalla vessaan" -kolmioon :D

Ihme kesä

Tämä kesälomaviikko on jo tähän mennessä ollut ihmeellisyyksiä täynnä: olemme ajaneet uudella I-junalla - tietty, pitihän se heti päästä testaamaan :) Ihmettelyn aihe numero kaksi oli lippuun tykästynyt yllättävä matkaseura... Eilen ihailimme Mustasaaressa kesäisiä maisemia ja pehmoisia lampaita, kotimatkalla ihmetystä aiheutti vielä kaksi kimalaista samassa kukassa. Pienestä on pienten ihmeet tehty!

Hyvää heinäkuuta!

Epätyypillistä heinäkuun aktiviteettia: leikkipuistoissa hengailun ja retkeilyn lisäksi mulla olisi jokunen tiiliskivi luettavana... Heinäkuun lopulla häämöttävää tenttipäivää onkin hyvä jo näin kuun alussa alkaa jännittää :) Tosin syytäkin on ehkä, kun en ole vielä aloittanutkaan lukemista. Vastapainona pänttäämiselle on onneksi ihana palsta, josta kuvan muhkeat lupiinit ovat peräisin. Ja jee, tänäkin vuonna myös syötäviä kasveja on tuloillaan! Joka kerta se jaksaa hämmästyttää yhtä paljon :)