Sadepäivän herkku: Spelttimannapuuro ja puolukkakiisseli

Sadepäivänä tarvitaan jotain herkumpaa syötävää. Meidän viljatuotteita syleilevässä perheessä herkku of choice, joka tarvittaessa palvelee iltapalana tai toisinaan jopa ruokana, on samettinen kaurajuomaan tehty spelttimannapuuro. Niille, jotka eivät ole mannapuuron ystäviä, voin vakuuttaa, että tämä puuro on tuhat kertaa sitä alkuperäistä versiota parempi! Eniten tykkään siitä, miten kaurajuoma tuo upeasti esille speltin pähkinäisen maun.

Tänään puuro höystettiin mahtavan värisellä, kipakalla puolukkakiisselillä.

SPELTTIMANNAPUURO:

7,5 dl kaurajuomaa

n. 2 dl spelttimannaa

1 vajaa tl suolaa

Sekoita kaurajuoma ja spelttimanna vispilällä kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan vispilöiden ja hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes puuro on sakeaa.

PUOLUKKAKIISSELI:

5 dl sokeroimatonta puolukkasurvosta

5 dl vettä

4 rkl perunajauhoja + 1 dl vettä

0,5 dl tai maun mukaan sokeria

Kaada puolukkasurvos ja 5 dl vettä kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita sillä välin kupissa perunajauhot ja 1 dl vettä. Kaada perunajauho-vesiseos kattilaan koko ajan sekoittaen ja anna kuumentua kiehuvaksi, mutta älä keitä.

Kokoa annos ja herkuttele niin pian kuin pystyt polttamatta kieltä!

Muista aina liikenteessä...

Perjantaina vietettiin leppoisaa aamupäivää ystäväporukassa Lasten liikennekaupungissa. 4-vuotiaiden joukko oli varsin vakuuttunut polkuautoista ja "oikeista" liikennevaloista, vanhemmilta peukkuja erittäin kohtuullisen hintaiselle kahvilalle! Olimme varustautuneet retkeen piknik-henkisesti, kuten kesäaikaan kaikkialle mennessä :) Silti on hyvä tietää, että paikan päälläkin on saatavissa evästä ja vessaan pääsy...

Polkuautojen polkemisesta 4-vuotiaamme suoriutuivat vaihtelevalla menestyksellä, metalliset polkuautot kun ovat melkoisen raskaita. Hauskaa oli kuitenkin ja muutaman harjoituskerran jälkeen polkeminenkin sujuu varmasti jo enemmän rutiinilla, jolloin pääsee keskittymään itse asiaan eli liikennesääntöjen opetteluun. Joukkomme 2-vuotias viihtyi polkimettomassa autossa vanhemman työnnettävänä, joskin ratin käsittely muistutti kaupunkiajon sijasta enemmän rallia...

Liikennekaupunkiin palaamme varmasti kesän aikana ja lähetämme vielä kiitokset mukaville ohjaajille, joilla oli aikaa neuvoa ja jututtaa lapsia kiireisenäkin päivänä!

Oikeasti hyvää juhannusta!

Tänä vuonna meidän juhannuksen juhlinta on ollut minun makuuni. Pakolliset hyttyshäiriöt ja paleleminen ulkotiloissa jäivät minimiin, kesäillan tunnelmasta (ja kermakakusta) saatiin nauttia romanttisesti perinteisessä maalaismaisemassa ja vieläpä ilta-auringossa - ja kaikesta nauttimisesta seuraavan ähkyn koittaessa sai kellahtaa hotellin viileille lakanoille! :) Sukujuhlilla on mökkijuhannukseen verrattuna kiistämättä puolensa... Nyt aamiaiselle!

Aamun herkistely

Kylppärin pyyhenipsut kertoivat mulle tänä aamuna erinäisiä totuuksia...

Täydellisen zen

Ensimmäinen juoksulenkki vauvan syntymän jälkeen tehty! Tosin vain puolen tunnin harjoituspyrähdys, mutta kuitenkin. Ja sitten takaisin syöttämään vauvaa...

Liekö johtunut juoksun aiheuttamasta pään tuulettumisesta vai olivatko muut olosuhteet poikkeuksellisesti vallitsevan asiaintilan puolella, mutta tässä Kiljusen perheessä koettiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rauhallinen iltahetki.

Tai siis m i n ä koin (ja tämä taisikin olla se tärkein tunnelmanluoja - ihana hetken yksinäisyys...). Puoliso urheilemassa, isommat lapset nukkumassa, vauva syöttöputken jälkeen maitopöhnässä. Keittiössä ilta-aurinko, Radio Suomi ja tuoreet juustosämpylät. Hetken kävi mielessä kaataa lasi hyllyllä houkuttelevasta punaviinipullosta, mutta jotenkin se olis sotkenut täydellisen mummotunnelman. Että sellaista keskiviikkoiltaa meillä...

Minä juon nyt kahvia.

... ja sen kulutusta olen huomannut olevan vaikea saada aisoihin, nyt kun kahvia nuorimman lapsen syntymän jälkeen pystyn taas juomaan!

Kuvassa kesän ensimmäinen tall-double-skinny-decaf-latte kotikahvibaarista :D

Tuossa eräänä päivänä tämä kotibarista havaitsi helpotuksekseen, että latte kaurajuomasta toimii ihan kohtuullisesti, jos maito on vaikka sattunut (runsaasta maitokahvin kulutuksesta johtuen) loppumaan...

Ei pöllömpi sunnuntai

Sunnuntain eväsretkellä Korkeasaaressa seurasimme monenlaisten lintujen ja muidenkin ötököiden elämää.

 Kanat asuivat juuri niin kuin minä haluaisin asua... :)

Vaikka eläintarhassa oli monenlaista kivaa nähtävää, olivat linnut tosiaan tänäkin kesänä vierailun painopisteessä. Saaren omat angry birdit häiritsivät retkeämme sen verran, että usean lapsen seurueessa siirsimme evästelymme suosiolla sisätiloihin. Karhulinnan evästila oli kyllä tilava ja siisti ja ikkunanäkymä karhujen touhuihin suoraan ruokapöydästä veti jo melkein vertoja saarimaisemille, erityisesti seurueen nuorimmilla. Plussaa olivat myös sisätilojen käsienpesu-, vessa- ja mikromahdollisuudet.

Hellepäivän herkku: Epä-smoothie

Olen siinä määrin outolintu, että en oikein tykkää smoothieista. Marjat, hedelmät ja jogurtti ovat erittäin jees ja soseuttaminenkin menee, mutta smoothien juotavaa rakennetta edellyttävä viileähkö lämpötila on se joka tökkii. Tykkään juomistani joko tulikuumina tai jääkylminä, siltä väliltä olevat jäävät minulta juomatta, jos saan valita. Smoothien ainesosat ovat kuitenkin kuten sanottua erinomainen yhdistelmä terveellistä ja maistuvaa, joten meillä tehdäänkin usein smoothiet jäätelön korvikkeeksi jäisistä aineksista. Siinä vaiheessa herkkua täytyy kai lakata kutsumasta smoothieksi, sillä vaikka smoothia onkin, rakenne on ehdottomasti enemmän lusikoitava. Kuvan välipala syntyi maustamattomasta jogurtista ja pakastemarjoista (mustaherukka & mansikka), eikä lisättyä sokeria tarvittu lainkaan! Yksi suosikeistani on myös pakastettua banaania sisältävä versio, siihen saa mukavasti piilotettua myös ne hieman ruskettuneemmat banaanit, joita ei muuten tule syötyä. Höysteeksi lempiyrttiäni minttua!

Totally baked

 Keskiviikko on meidän huushollissa perinteisesti ollut se viikon raskain päivä. Alkuviikon rasitukset painavat jo ja viikonloppuun on silti vielä loputtoman pitkä aika... Tämän keskiviikkoaamun kuitenkin pelastivat uunituoreet sämpylät aamiaisella. Lämmin sämpylä hyvään oliiviöljyyn kastettuna, iso maitokahvi ja kipollinen marjoja - piristää väkisinkin!

 Vaikka edellämainittu yhdistelmä on minulle se vakioaamiainen, on leipä valitettavan usein joko eilistä tai pakastimesta lämmitettyä. Olen aiemmin usein surrut sitä, ettei kodin läheltä löydy leipomoa, josta hakea tuoretta leipää päivittäin. Vaikka nyt asun leipomomyymälän lähellä, en vielä kertaakaan ole vaivautunut aamuvarhaisella ylös, ulos ja leivänhakuun... Omassa keittiössä puuhaileminen on osoittautunut helpommaksi aamutuimaan. Nämä kyseiset sämpylät olivat kyllä niin helppotekoisia, että taidan ottaa aamuleivän leipomisen tavaksi.

SINNEPÄIN-SÄMPYLÄT

 

5 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 rkl hunajaa

2 tl suolaa (aika iso määrä, mutta vaikuttaa makuun ratkaisevasti...)

n. 3 dl neljän viljan puurohiutaleita / maun mukaan mitä vain hiutaleita, leseitä, mysliä tms.

reilu loraus öljyä, oliivi-, rypsi- tms.

vehnäjauhoja tai sekoitusta esim. vehnä- ja spelttijauhoista

Lämmitä vesi lämpimän ja kuuman rajamaille. Liota hunaja joukkoon ja sen jälkeen lisää kuivahiiva ja suola. Sekoita joukkoon muut aineet, jauhoja viimeiseksi sen verran, että seosta pystyy vielä sekoittamaan lusikalla/kauhalla.

Tämä vaihe vie noin vartin illalla, jonka jälkeen laitoin taikinan kohoamaan yöksi jääkaappiin. Aamulla nostelin kulhosta ruokalusikalla sämpylän kokoisia paloja pellille. Tykkään kovasti sämpylöiden muhkuraisesta muodosta (jota kai myös rustiikiksi kutsutaan...), jonka saa mielestäni hienosti aikaan jättämällä taikinapalat käsissä pyörittelemättä. Paistoin sämpylöitä kiertoilmauunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia ja tekaisin itselleni pesuvadillisen maitokahvia herkkujen jäähtyessä :)

Aamusämpyläinnostuksen lisäksi olen viime viikkoina ollut lähes jatkuvasti jauhoja pöllyttelemässä, mm. nuo kuvan vanilja-mustikkapullat olivat maukasta evästä Siivouspäivän kirpparia järjestäessä. Tekeillä myös ruishapanjuuri (yritän tosissani vähentää tuota kuivahiivan käyttöä!) sekä -ton kakkupohja, joista asiaa myöhemmin...

Kesä kasvimaalla, part I

Kesän ensimmäinen sato kattilassa :) Perunat ja porkkanat ovat valitettavasti vielä kaupan laarista, mutta persilja itse kasvatettua!

Uusi keittiönpöytä

Olen viime aikoina mielestäni tehnyt mahtavia huutonetti- ja kirppariostoksia (puoliso on kyllä ajoittain vahvasti toista mieltä...) ja parin päivän koeajan jälkeen alkaa tuntua, että tämä uusi keittiönpöytä on yksi niistä parhaista. Eniten minua ilahduttaa se, että olen tehnyt ostoksia tarpeeseen heräteostosten sijaan ja meille tarpeettomaksi jääneet tavarat olen pyrkinyt kierrättämään muiden käyttöön.

Hauska pieni pöytä piristää mielestäni juuri sopivasti meidän vaaleata keittiötä. Ihme kyllä, sillä pöydässä yhdistyvät kaikki elementit, joita yleensä vältän huonekaluostoksilla:

-värit ovat raisut, punainen pöytä vihreillä jaloilla!
-pöytä on selvästi 70-luvun tuote, joita en muuten juurikaan keräile
-pöytälevyn materiaali on iki-ihanaa kouluruokalan pöydistä tuttua melamiinia ja jalat metalliputkea

Silti väitän tunnistaneeni huutonetin kuvasta sekunnissa Sen Oikean :) Kaupan päälle löysin pöytää kuuratessani alatasolta sympaattisen nimmariraapustuksen. Että tiedoksi vain JH, joka vuonna -86 olet istunut tämän pöydän ääressä raapustelemassa kun luultavasti olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta, pöytäsi on saanut hyvän kodin!