Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet hurjan nopeasti, kuten kesällä yleensäkin... Reissattu on kotimaassa ja ulkomailla (jälleen suosikkikaukokohteessamme Ruotsissa :D), mutta lomaan on kuulunut myös ihan raakaa raadantaa kasvimaan kitkemisen muodossa. Nyt kun pienviljely ei ole enää pelkkää huoltotyötä, vaan alkaa jo palkitsemaankin sadon muodossa, voin tunnustaa olevani täysin koukussa. Allekirjoitan täysin kaikki kliseet sormien multaan upottamisen meditatiivisuudesta ja kaiken muun paitsi puutarhanhoidon turhuudesta. Kiitollisin olen uskolliselle multapläntillemme siitä, että se tällaisen viljelyummikonkin hoidossa jaksaa kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa! Viime päivinä olen kerännyt palstalta mm. perunoita, pinaattia, yrttejä, salaattia ja kesäkurpitsoita.
Ja sadonkorjuun jälkeen urakka jatkuu tietenkin keittiössä. Uudet perunat eivät kaipaa seurakseen muuta kuin tillinvarsia ja kyytipojaksi halloumiviipaleita. Pinaatin jalostin pinaattipannariksi ja kesäkurpitsan piilotin muffineihin. Pinaatin ryöppäysvedenkin säästin, kun olin jostain lukenut, että sen voi vielä käyttää lannoitevetenä kasvimaalla. Tässä tosin aloittelijalla menee jälleen kerran sormi suuhun pohtiessa miten tuota keitinvettä on tarkoitus käyttää. Mistään en saanut selville, tuleeko keitinvettä vielä laimentaa ja mille kasveille nitraattipitoista vettä saa antaa. Odottakoon vesi pullossa siihen asti, kun konsultoin jotakuta vihreämmän peukalon omistajaa...
