Dyykkari iskee jälleen!

Dyykkaan aina kun voin. Dyykattua ruokaa en ole valitettavasti päässyt vielä maistamaan, koska tunnustan, etten ole niin sissi, että kiipeilisin keskellä yötä aidatuilla kaupan jätekatoksilla valvontakameroita väistellen. Mutta roskalavat ym. tarpeettomien tavaroiden kasaumat vetävät minua puoleensa magneetin tavoin. Idea siitä, että voin kirpparilla tai kierrätyskeskuksessa antaa toisen jo hylkäämälle esineelle uuden kodin, viehättää minua. Mutta että roskalavalla teen hylkiölöytöjä ilmaiseksi - vielä parempaa! Eilen oli onnekas päivä; joku oli jättänyt metallinkeräyspisteelle pienen hienon, ihan siistin Marimekon Unikko-purkin löydettäväkseni! En tosin ole Unikko-kuosin suurin fani, mutta kyllähän tuossa säilyttää vaikka tuikkukynttilöitä. Puoliso oli kylläkin sitä mieltä, että minäkin saisin mieluummin alkaa jättämään purkkejani pitkin kyliä muiden iloksi kokoelman kasvattamisen sijaan...