Minttuinen iltatee

Ehkä pian jo pääsen kertomaan kuvin kesän reissuistanikin, mutta nyt on pakko vielä hehkuttaa viljelypalstan ihanuuksista... Eilen mukaan tarttui minttua, joka pääsi teekuppiin uimaan ja maistui mahtavalta! Täytyy muistaa käydä hakemassa kasvimaalta tuoretta tavaraa teekuppiin niin kauan kuin sitä riittää, elokuussahan voi mielestäni varsin hyvin aloittaa virallisesti taas teenjuontikauden. Sain myös kuivattua sitä purkillisen, josta riittää lämmittävää juomaa talvenkin varalle.

Kädet kyynärpäitä myöten mullassa

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet hurjan nopeasti, kuten kesällä yleensäkin... Reissattu on kotimaassa ja ulkomailla (jälleen suosikkikaukokohteessamme Ruotsissa :D), mutta lomaan on kuulunut myös ihan raakaa raadantaa kasvimaan kitkemisen muodossa. Nyt kun pienviljely ei ole enää pelkkää huoltotyötä, vaan alkaa jo palkitsemaankin sadon muodossa, voin tunnustaa olevani täysin koukussa. Allekirjoitan täysin kaikki kliseet sormien multaan upottamisen meditatiivisuudesta ja kaiken muun paitsi puutarhanhoidon turhuudesta. Kiitollisin olen uskolliselle multapläntillemme siitä, että se tällaisen viljelyummikonkin hoidossa jaksaa kasvattaa jotain syötäväksi kelpaavaa! Viime päivinä olen kerännyt palstalta mm. perunoita, pinaattia, yrttejä, salaattia ja kesäkurpitsoita.

 

 

Ja sadonkorjuun jälkeen urakka jatkuu tietenkin keittiössä. Uudet perunat eivät kaipaa seurakseen muuta kuin tillinvarsia ja kyytipojaksi halloumiviipaleita. Pinaatin jalostin pinaattipannariksi ja kesäkurpitsan piilotin muffineihin. Pinaatin ryöppäysvedenkin säästin, kun olin jostain lukenut, että sen voi vielä käyttää lannoitevetenä kasvimaalla. Tässä tosin aloittelijalla menee jälleen kerran sormi suuhun pohtiessa miten tuota keitinvettä on tarkoitus käyttää. Mistään en saanut selville, tuleeko keitinvettä vielä laimentaa ja mille kasveille nitraattipitoista vettä saa antaa. Odottakoon vesi pullossa siihen asti, kun konsultoin jotakuta vihreämmän peukalon omistajaa...

 

 

 

Ruusuista kesää!

Palatessani tänään jo kolmannelta piknikiltä tällä viikolla oli poikettava ruusupuskaan hakemaan pieni kimppu kotiinkin...

Juhannusherkku: kaura-mustikkamuffinit

Tämä yhden kattilan kokki esittelee jälleen idioottihelppoja ja nopeita leivontareseptejä... Aineksetkin löytynevät vaikka kesämökin kaapista. Lisäpisteitä kananmunattomuudesta!

Kaura-mustikkamuffinit

2 dl mustikoita
2 dl luomumaitoa
0,5 dl rypsiöljyä
1 dl luomusokeria
1 dl luomukaurahiutaleita
2,5 dl luomuvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1 tl vaniljasokeria)

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää maito ja öljy ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita muffinivuokiin reilu ruokalusikallinen taikinaa kuhunkin ja jaa päälle mustikat. Paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Marjoja!

Tässäpä viime päivien aamiaista, lounasta ja päivällistä... Lisäksi litroittain mustikoita.

Sen verran niuho olen kuitenkin, että hiukan kirpaisee syödä Espanjasta lennätettyjä, tehotuotettuja marjoja ja syöttää niitä vielä lapsilleenkin. Luomua kun ei vaan ole tarjolla ja eipä silti, ovat nuo tehotuotetutkin jo tarpeeksi suolaisen hintaisia. Emme yksinkertaisesti malta odottaa kotimaisten metsämarjojen kypsymistä, joten sitä odotellessa herkutellaan ulkomaisilla. Tätä herkkua kun on tarjolla vain kerran vuodessa!

Metsään meni(n)

Pääsin viettämään pitkästä aikaa viikonloppua tutuissa metsämaisemissa ja ilma oli aurinkoinen ja luonto oli niin vihreä kuin vain voi kesäkuun alussa olla ja linnut lauloivat ja oli rauhallista ja olin onnellinen... ah! Onko parempaa vuodenaikaa kuin alkukesä?

Kirjavinkki: Zero Waste Home

Kiinnostavaa kesälukemista! (Ja aivan ihana ulkoasu kirjalla!) Himolukijana haluaisin saada kappaleen käsiini ja lukea pikimmiten, mutta epäilen, että tätä ei ihan vielä ole Helsingin kirjastoissa saatavilla... :) Tällä hetkellä on siis tyytyminen kirjoittajan blogiin, joka kyllä näytti myöskin varsin mielenkiintoiselta.

Kuva täältä.

Kesäloma alkaa piknikillä

Lomalla saa maanantainakin lähteä aamupiknikille!

Elämää pahvilaatikoissa

Tällä(kin) viikolla meille kuuluu tätä:

Sunnuntaiaamun herkkua: maailman paras luomugranola!

Olen siirtänyt ja siirtänyt granolan valmistamista kotona, mutta kun vihdoin sain kokeiltua sitä ensimmäisen kerran, en ole enää valmis kaupan mysleihin vaihtamaan! Maistuu parhaiten itse tehdyn viilin kanssa...

Maailman parhaan tästä granolasta tekee maukkauden lisäksi helppous ja varioitavuus. Resepti on bongattu aikoinaan kai jostain ruokalehdestä ja talletettu pahvilaatikko-arkistooni, josta sen muuton yhteydessä löysin.

Kuvan granolaan on käytetty:
1 dl luomuhunajaa
1 dl luomurypsiöljyä
0,5 dl luomukurpitsansiemeniä
0,5 dl luomuauringonkukansiemeniä
3 rkl mantelijauhoa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
10 dl luomukaurahiutaleita
2 dl luomurusinoita

Hunaja, öljy, siemenet, mantelijauho ja mausteet on sekoitettu kulhossa. Seokseen on lisätty kaurahiutaleet hyvin sekoittaen ja seos on levitetty pellille leivinpaperin päälle. Granolaseosta on paahdettu uunissa 160 asteessa noin puoli tuntia välillä käännellen. Kun granola on paahtunut kullanruskeaksi, se on jäähdytetty pellillä ja siihen on lisätty rusinat. Sitten kauniiseen lasipurkkiin ja maukas, kaunis aamupala on valmis!

Perus-kaurahiutaleseoksen lisukkeita voi vaihdella loputtomiin mieltymysten mukaan, esimerkiksi korvaamalla siemenet pähkinöillä ja rusinat kuivatuilla karpaloilla tai muilla kuivatuilla marjoilla tai hedelmillä. Olen lisäksi kokeillut vaihtaa kaurahiutaleet muihin hiutaleisiin, mutta itse tykkään eniten kauraisesta mausta. Lisäksi hunajan sijasta voi käyttää vaahterasiirappia, joka taitaa olla sen alkuperäisen amerikkalaisen granolan ainesosa.

"Väitätsä että mä oon lihava?!"

"Äiti on neitoperho" 3-vuotiaan suusta sai tänä aamuna hymyn huulille. Hyvä korjaus taannoiseen möläytykseen Skansenin eläinpuistossa:

"Äiti on äitimooppa!" Siis mikä tuossa laitojen yli pursuavassa lihassa mahtoi muistuttaa äidistä?! Tarttis varmaan tehdä jotain... :)

Dyykkari iskee jälleen!

Dyykkaan aina kun voin. Dyykattua ruokaa en ole valitettavasti päässyt vielä maistamaan, koska tunnustan, etten ole niin sissi, että kiipeilisin keskellä yötä aidatuilla kaupan jätekatoksilla valvontakameroita väistellen. Mutta roskalavat ym. tarpeettomien tavaroiden kasaumat vetävät minua puoleensa magneetin tavoin. Idea siitä, että voin kirpparilla tai kierrätyskeskuksessa antaa toisen jo hylkäämälle esineelle uuden kodin, viehättää minua. Mutta että roskalavalla teen hylkiölöytöjä ilmaiseksi - vielä parempaa! Eilen oli onnekas päivä; joku oli jättänyt metallinkeräyspisteelle pienen hienon, ihan siistin Marimekon Unikko-purkin löydettäväkseni! En tosin ole Unikko-kuosin suurin fani, mutta kyllähän tuossa säilyttää vaikka tuikkukynttilöitä. Puoliso oli kylläkin sitä mieltä, että minäkin saisin mieluummin alkaa jättämään purkkejani pitkin kyliä muiden iloksi kokoelman kasvattamisen sijaan...

Vihreä peukalo keskellä kämmentä

Siinä sitä on - multaa.

Turvallisuushakuisena ihmisenä huomaan erittäin harvoin tekeväni mitään mukavuusalueeni ulkopuolella, jos vain on mahdollisuus valita. Tämä on hiljalleen johtanut siihen, että en ole pitkään aikaan kokeillut oikeastaan mitään uutta harrastusta. Päätin siis, että tämän kevään ja kesän projektini onkin heittäytyä (jos ei rennosti, niin sitten väkisin...) kaikenlaisten uusien asioiden kimppuun, periaatteella "tee vaikka välillä typeryyksiä, kunhan teet jotain". Seurauksena kevätprojektini uutterasta toteuttamisesta olen nyt viljelypalstan onnellinen mutta avuton vuokralainen.

Muutaman päivän mullan möyhimisen jälkeen voin todeta, että ei se ruoka todellakaan helposti pellosta tule pöytään... Todistettavasti maa on kuitenkin viljelykelpoista voikukan runsaasta kasvusta päätellen, kuten kuvasta näkyy. :) Palstalta löytyy jo ilahduttavasti myös syötäväksi kelpaavaa ainesta, kuten raparperia ja ruohosipulia, tosin täysin jonkun muun kuin minun ansiosta...

Jäätelötehtaalta vielä, iltaa

Pienen jätskitehtaamme testierä, aprikoosi-maitojäätelö, oli vähän yllättäväkin menestys niin ulkonäöllisesti kuin maun puolesta. Tosin meidän perheen ollessa kyseessä ei noin yleisesti ottaen ole mikään yllätys, että litra jädeä katoaa ennen kuin ehdit kissaa sanoa... Vaihtaminen kotitekoiseen jäätelöön tosin toivottavasti pelastaa meidät sydän- ja verisuonitaudeilta ja lisäainemyrkytykseltä. Täten sitä saakin sitten syödä pyttykaupalla ihan luvan kanssa..? :)

Meillä aukesi juuri jätskibaari!

Tämä ebay-löytö pelastaa meidän jätskihirmujen kesän takuuvarmasti :)

Kesän 1. reissu

Sain ihan parhaan äitienpäivälahjan - matkan! Vaikka se kohdistuikin "vain" länsinaapuriin (ja ties monettakohan kertaa...), niin olin aivan lomamatkafiiliksissä. Tukholmassa nyt vain on sitä jotakin, joka tekee siitä minulle yhden ykkösmatkakohteista aina vaan...

Tukholmassa oli jo kesä.

Siellä myös syötiin jo kesäruokaa...

Vaikea keksiä parempaa kuin paistettua halloumia ja yrttiperunasalaattia. Ja jälkkäriksi tietysti kanelipullaa...

 

 

Olemme tykästyneet erityisesti Tukholman museokahviloihin ja lounaspaikkoihin niiden laajan luomutarjonnan sekä ihanien dagens vegetariska- annosten takia. Olen heikkona aterioihin, joissa yksinkertaisista aineksista on saatu aikaan kaunista ja maukasta ruokaa. Nämä herkut löytyivät Skansenilta, jossa reippailimme mahtavissa maisemissa!

 

 

 

 

 

Keksiviikko!

Viikonlopun juhlista on vielä jäljellä muutamia ihania kauralastuja, makuina karpalo ja minttusuklaa.

3 dl sokeria
1,5 dl juoksevaa margariinia
1 dl sokeroimatonta omenasosetta (myös muu miedonmakuinen sose tai omenamehu käyvät hyvin)
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 pss (200g) kuivattuja karpaloita/
n. 0,5 pss (70g) Pätkis Mini Bites tai Pätkistä muussa muodossa

Sekoita kuivat aineet. Lisää kuivatut karpalot tai Pätkikset raastettuna tai pilkottuna. Sekoita lopuksi joukkoon juokseva margariini sekä omenasose. Laita pellille 9 x ruokalusikallinen taikinaa, jätä leviämisvaraa. Paista kauralastut 175 asteessa n. 15 minuuttia. Malta antaa jäähtyä ennen herkuttelua!

Itse käytän kauralastujen valmistuksessa mahdollisuuksien mukaan mieluiten luomuraaka-aineita. Resepti on maidoton ja kananmunaton, joten maistuu useimmille esim. juhlissa. Kesäinen erikoisherkku syntyy lisäämällä kahden kauralastun väliin kauhallinen jäätelöä! (Jäätelön valmistuksesta lisää kesemmällä...:D)

Löytöjä

Luonnon- ja luomukosmetiikka on sydäntäni lähellä, koska toivon ja uskon, että ekosertifioidut kosmetiikkatuotteet ovat parempia niin iholle kuin ympäristöllekin. Itse tehdyt voiteet ja kuorinnat ovat valitettavasti vielä harkinnan asteella (joskin raaka-aineet odottelevat jo kaapissa...), mutta yritän pitää huolen siitä, että kaikki ostamani kosmetiikkatuotteet ovat luonnonkosmetiikkaa. Paljon olenkin saanut jo karsittua tuotteita kylpyhuoneen kaapistani ja selviän nykyisin aika vähällä. Ihan pelkällä kookosöljyllä ei tällä naamalla kuitenkaan pärjää... Tässä siis muutamia ihanuuksia viime viikonlopun huippukiinnostavilta luonnonkosmetiikka-messuilta!

Laveran putsari ja käsivoide vanhoja tuttuja luottotuotteita, Lily Aleksandran kosteus- ja silmänympärysvoiteet sekä Flow'n mineraalimeikkipuuteri uusia tuttavuuksia. Näillä pärjätään siihen asti, kun omat keitokset valmistuvat :)